Futuring for fun – tulevaisuustyöpaja huvin vuoksi?

Sain tässä taannoin mielenkiintoisen toimeksiannon yritykseltä, joka halusi tiimipäivänsä virallisempaan osuuteen hauskaa ja rentoa, mutta asiapitoista ohjelmaa tulevaisuuteen liittyen. Teemat, jotka heitä ensisijaisesti kiinnostivat olivat robotiikka ja palvelumuotoilu.

Ideasta toimeen – rakensin heille tulevaisuuspajan teemalla ” Robotics meets Service Design ”. Paja oli hyvin epämuodollinen, rento tilaisuus ja tiimien työtä siellä hymyillen seuratessani jäin miettimään, että miksi tosiaan tulevaisuuspajoja ei enemmänkin pidettäisi juuri huvin vuoksi?

Tulevaisuuden pohtimisen ei nimittäin tarvitse olla mitään jäykistelyä, vaan tulevaisuuspajojen tarkoitus on osallistaa ihmiset pohtimaan tulevaisuuden mahdollisia kehityskulkuja sekä avaamaan omaa mielikuvitustaan ja luovuttaan. Mikä paremmin motivoi siihen kuin hauskuus?

Aloitimme pajan katsomalla videota robo-cupista, jossa robotit pelaavat jalkapalloa. Heidän tavoitteenaan on muuten, että vuoteen vuoteen 2050 mennessä joukkue täysin autonomisia humanoidirobotteja voittaa Fifan sääntöjen mukaisessa ottelussa sen hetken maailmancupin voittajajoukkueen. Siitä tavoitteesta nyt ollaan vielä kaukana, mutta toisaalta pitää aina myös muistaa, että tulevaisuus tehdään ja tämä porukka on kyllä päättänyt satsata tavoitteeseensa.

Keskustelimme robotiikan uusimmista edistysaskelista, mm. keinotekoisista pehmeistä materiaaleista joissa on juuri saavutettu läpimurtoja, MEMS-tekniikasta jonka edistysaskeleita robotiikan kehitys seurailee innostuneena, asioiden internetistä (IoT), nopeutuvista tietoliikenneyhteyksistä, tekoälystä, virtuaalitodellisuudesta ja lisätystä todellisuudesta. Kävimme katsomassa myös palvelumuotoilun (Service Design) periaatteita ja pohdimme erinomaisen palvelukokemuksen merkitystä robottien hyväksymisessä palvelutehtäviin.

Päivän paras osuus alkoi, kun porukka jakautui ryhmiin toteuttamaan päivän tulevaisuustehtävää, nimittäin tunnistamaan tulevaisuuden palvelutarvetta noin vuonna 2040, suunnittelemaan robottia sen täyttämiseksi ja palvelukokemusta jonka se tulisi tuottamaan asiakkaalleen. Tehtävässä mielikuvitus yhdistyi tietoon, innostuminen tarttui jokaiseen, ryhmien jäsenet kehittivät kilvan toisensa ajatuksia eteenpäin ja jokainen tuntui saavuttavan hyvinkin futuristisen mielentilan. Ryhmät esittelivät lopuksi tuotoksensa kaikille ja millaisia robotteja he saivatkaan aikaiseksi! Syntyi virtuaalista lomarobotiikkaa, vakuutuspalveluna hankittavaa hoivarobotiikkaa ja huippuälykästä nanorobotiikkaa terveydentilan seurantaan ja parantamiseen.

Ja hauskaa, sitähän meillä oli. Niinkin paljon että jouduin ihan miettimään miksei hauskuus olisi juurikin se motivaatiotekijä,

mikä saisi tulevaisuusajattelun yleistymään niin yrityksissä kuin muuallakin elämässä?

So, have fun at futuring – I know I DO!